Aluelähtöisyys vahvasti esillä vihreän siirtymän paneelikeskustelussa Torniossa

Kuvassa vasemmalta Kirsi Johansson, Rickard Carstedt, Jaana Sorvali, Ritva Isomäki ja Tiina Paakkari.

Lokakuun lopulla Torniossa järjestetyn NSPA Forum 2026 -tapahtuman paneelikeskustelussa tuotiin yhteen teollisuuden, aluetason, tutkimuksen ja päätöksenteon edustajat keskustelemaan siitä, miten vihreä siirtymä voidaan muuttaa kestäväksi alueelliseksi kasvuksi.

Vihreä siirtymä eli talouden rakennemuutos kohti kestävää ja hiilineutraalia yhteiskuntaa on niin EU:n kuin Suomen kansallinenkin tavoite. Arktiset alueet ja niiden ekosysteemit ovat erityisen haavoittuvaisia ilmastonmuutokselle, mikä korostaa päästövähennysten ja vihreän siirtymän kiireellisyyttä.

Siirtymän toimeenpano edellyttää kuitenkin myös erilaisten maankäyttöön liittyvien intressien yhteensovittamista. Näihin lukeutuvat esimerkiksi teollisuuden, uusiutuvan energian tuotannon, luonnonsuojelun, metsänhoidon sekä alkuperäiskansojen tarpeet.

Paneelikeskusteluun osallistuivat Pohjois-Pohjanmaan liiton ympäristö- ja luonnonvarapäällikkö Ritva Isomäki, Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö Jaana Sorvali, Outokummun suljetuista kaivoksista ja luontoasioista vastaava johtaja Kirsi Johansson sekä Västerbottenin aluevaltuutettu ja aluekehityslautakunnan puheenjohtaja Rickard Carstedt. Keskustelua moderoi Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimiston erityisasiantuntija Tiina Paakkari.

NSPA-alueilla keskeinen rooli vihreän siirtymän tukemisessa

Keskustelu alkoi käsittelemällä pohjoisten harvaan asuttujen alueiden (Northern Sparsely Populated Areas, NSPA) roolia EU:n vihreän siirtymän ja strategisen autonomian tavoitteiden tukemisessa. Strategisella autonomialla tarkoitetaan esimerkiksi riippuvuuden vähentämistä EU:n ulkopuolisista raaka-aineista sekä niiden jalostukseen liittyvän omavaraisuuden lisäämistä. Tällä voidaan samalla tukea EU:n kilpailukykyä.

Pohjoisilla harvaan asutuilla alueilla (Northern Sparsely Populated Areas, NSPA) on tässä merkittävä rooli, sillä esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen alueella sijaitsee useita EU:n määrittelemiä strategisia kriittisten raaka-aineiden kaivos- ja teollisuushankkeita sekä uusiutuvan energian tuotantoa.

Vaikka NSPA-alueilla on paljon resursseja, kuten maapinta-alaa sekä kriittisiä raaka-aineita, alue ei kuitenkaan saa näyttäytyä pelkästään resurssien hankintakohteena, panelistit linjasivat keskustelussa.

Luken apulaisprofessori Jaana Sorvali korosti alueiden omaa aktiivista roolia tämän määrittelyssä.

”Meidän pitää olla äänekkäitä alueemme puolestapuhujia, koska muut eivät tee sitä puolestamme”, hän kannusti.

Outokummun edustaja Kirsi Johansson puhui NSPA-alueen strategisesta vahvuudesta innovaatioiden ja teollisuuden näkökulmasta. Strateginen omavaraisuus ei hänen mukaansa tarkoita pelkästään pääsyä raaka-aineisiin, vaan myös kyvykkyyttä jalostaa niitä. Suurin mahdollisuus on ekosysteemeissä: niiden avulla tunnistetaan yhdessä uusia innovaatioita ja luodaan alueellisia liiketoimintamahdollisuuksia. 

Esimerkkinä hän antaa Outokummun Kemin kaivoksen, joka on ollut mukana Lapin liiton toimeenpaneman Lapland Mining Hub -yhteistyössä. Sen avulla on käynnistetty kiertotalousekosysteemin luominen, ja sen tavoitteena on ensimmäinen eurooppalainen malli kaivosten sivuvirtojen hyödyntämiseen. Tällöin jo kaivettujen raaka-aineiden jatkoprosessoinnilla ja hyötykäytöllä voidaan säästää neitseellisten luonnonvarojen louhintaa.

Kirsi Johansson, Rickard Carstedt ja Jaana Sorvali.

Aluekehitys tärkeää vihreiden investointien houkuttelemiseksi

Vihreästä siirtymästä puhuminen vaatii myös keskustelua rahoituksesta ja aluekehityksestä. Västerbottenin aluevaltuutettu ja aluekehityslautakunnan puheenjohtaja Rickard Carstedtin mukaan maakunta on hyötynyt suuresti EU-rahoituksen saamisesta, sekä myös sen ripeydestä vastata tarpeeseen.

Esimerkkinä hän mainitsee akkuteollisuuden kehittymisen edustamallaan alueella. Nopeasti kasvanut akkuteollisuuden keskittymä aiheutti painetta koko alueelle: 4 500 tuhannen henkilön muutto paikkakunnalle vaati niin asuntojen kuin koulutusmahdollisuuksien ja muiden palveluiden lisäämistä. Tähän pystyttiin vastaamaan EU:n rahoituksella.

”Ongelmana ei ole ison tehtaan luominen, vaan se, miten luodaan yhteisö ja yhteiskunta sen ympärille”, hän sanoi.

Toisaalta vihreät investoinnit tuovat elinvoimaa, toisaalta, jotta vihreitä investointeja saadaan alueelle, tarvitaan myös resursseja aluekehitykseen.

Tällä hetkellä Carstedtin mukaan vaikuttaa siltä, että kansallisella tasolla ei välttämättä ole tarpeeksi hyvää käsitystä alueiden todellisuudesta. Jokainen investointi tapahtuu lopulta paikallisesti.

EU-rahoituksella voidaan vastata myös alueen muuttuneisiin tarpeisiin. Skellefteån akkutehdas ajautui lopulta konkurssiin, mutta mm. EU:n tarjoamalla tukipaketilla akkutehtaan työntekijät ovat kuitenkin saaneet mahdollisuuden kouluttautua uudelleen ja löytää muita töitä alueelta. Akkutehtaan ostanut yritys Lyten suunnittelee tehtaan ylösajoa ja laajentamista.

Kokonaiskuva tarvitaan, jotta kestävä siirtymä on mahdollinen

Maakuntaliitoilla on merkittävä rooli maankäytön suunnittelussa yhdessä kuntien kanssa. Maakunnat vastaavat maakuntakaavan suunnittelusta, jolla määritellään laajempaa ja yhtenäistä maankäyttöä. Kunnat puolestaan vastaavat asemakaavasta ja paikallisista projekteista.

Pohjois-Pohjanmaalla on nähty verrattain nopea uusiutuvan energiainfrastruktuurin, erityisesti tuulivoiman kehittyminen. Pohjois-Pohjanmaan liiton ympäristö- ja luonnonvarapäällikkö Ritva Isomäki kertoi paneelissa, että alueella tuotetaan nykyään 30 % Suomen tuulivoimasta.

Nyt alueelle on tulossa lisää vihreän siirtymän investointeja, sekä samanaikaisesti datakeskusinvestointeja ja muita teollisuushankkeita. Suunnitellut hankkeet luovat mahdollisuuksia, mutta aiheuttavat painetta maankäytölle, infrastruktuurille ja luonnolle.

Myös kasautuvien vaikutusten huomioiminen on erittäin keskeistä.

”Yhdellä tuulimyllyllä on yksinään melko rajalliset vaikutukset, mutta kun useita erillisiä projekteja suunnitellaan alueelle, niiden yhteisvaikutus on merkittävä. Siksi meidän pitää katsoa yksittäisiä projekteja kokonaisvaltaisemmin”, Ritva Isomäki sanoi.

”Jos kaikki aspektit otetaan huomioon hankkeiden suunnittelussa alusta alkaen, meillä on käsillä hyvin isoja mahdollisuuksia”, Kirsi Johansson lisäsi.

Jaana Sorvali painotti monitasoisen kommunikaation merkitystä kokonaiskuvan rakentamisessa. Hänen mukaansa vihreää siirtymää pitäisi käsitellä yhdessä ilmastopolitiikan ja aluekehityksen kanssa, jotta keskustelun siiloutuminen voidaan välttää.  Lisäksi keskustelun tulisi ulottua kaikille alueille ja kaikille hallinnon tasoille aina EU:sta kuntiin. Tarvitaan ratkaisuja, joita voidaan toteuttaa paikallisyhteisöissä, ei vain pääkaupungeissa.

Monesti vihreä siirtymä sijoittuu ilmastopäästöjen hillitsemisen ja vähähiilistämisen kontekstiin. Tämän lisäksi Sorvalin mielestä on tärkeää, että samanaikaisesti kehitetään ilmastoresilienssiä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista. Hän mainitsee puheenvuorossaan Euroopan komission juuri julkaiseman ilmastoresilienssikehyksen, joka on uusi lainsäädäntöehdotus ilmastonmuutoksen aiheuttamien riskien hallitsemiseen.

Rickard Carstedt, Jaana Sorvali ja Ritva Isomäki.

Paikallisten kuuleminen ei saa olla vain leima, vaan näkemykset on otettava aidosti huomioon

Yhteys kotimaahan on monelle pyhä asia, ja kun jotain siihen kohdistuvia investointeja tai suunnitelmia tapahtuu, se voi vaikuttaa kokonaisvaltaiseen turvallisuudentunteeseen. Luken apulaisprofessori Jaana Sorvali.

Vihreän siirtymän investoinnit tuovat parhaillaan työpaikkoja, yritysmahdollisuuksia sekä muita käytännön vaikutuksia, kuten kiinteistöverotuloja ja tuloja maanomistajille. Näillä on suoria vaikutuksia elinvoimaan.

Yhtä lailla investoinnit kuitenkin muokkaavat ihmisten asuinympäristöjä sijoittuessaan asutuksen läheisyyteen, aiheuttavat lisäpainetta esimerkiksi sähköverkoille ja voivat tuoda muutoksia luontoon, kuten metsiin ja biodiversiteettiin.  

Siksi paikallinen hyväksyntä on tärkeää.

Pohjois-Pohjanmaan liiton ympäristö- ja luonnonvarapäällikkö Ritva Isomäki kertoi paneelikeskustelussa, että tuulivoiman tulo on tuonut alueelle kokemusta eri toimijoiden yhteen saattamisesta.

”Erilaisten intressien yhteensovittaminen ei ole vain jotain, mikä hidastaa investointeja, vaan se on olennainen osa, jolla vihreä siirtymä saadaan toimimaan. Meidän ei tarvitse valita investointien ja muiden alueellisten arvojen välillä, vaan meidän pitää löytää keino niiden rinnakkaiseloon”, Isomäki linjaa.

Kirsi Johansson kertoi,että Outokumpu on viime vuosina kuullut paikallisväestöä monissa hankkeissaan. Hänen mukaansa aidon keskustelun vaikutukset ovat olleet todella suuria, ja yritys on oppinut paljon.

Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimiston erityisasiantuntija Tiina Paakkari muistutti, että kyse on myös luottamuksen rakentamisesta.

”Emme voi vain merkata rastia ruutuun, että paikallisia on kuultu, vaan näkemykset on otettava aidosti huomioon.”

Jaana Sorvali nosti keskusteluun myös poikkitieteellisen näkökulman, jonka hän toivoisi saavan enemmän jalansijaa.

”Yhteys kotimaahan on monelle pyhä asia, ja kun jotain siihen kohdistuvia investointeja tai suunnitelmia tapahtuu, se voi vaikuttaa kokonaisvaltaiseen turvallisuudentunteeseen”, hän pohti.

Alueellista kasvua ei tapahdu ilman ihmisiä ja osaajia

Lopuksi panelisteja pyydettiin kiteyttämään, mikä on avain alueellisen kasvun luomiseen vihreän siirtymän avulla. Kirsi Johansson ja Ritva Isomäki pitivät tärkeänä, että arvo luodaan alueilla. Tällä he tarkoittivat esimerkiksi sitä, että arvoa syntyy, kun paikalliset yritykset kytkeytyvät osaksi laajempia arvoketjuja ja luovat uusia, korkean jalostusasteen tuotteita tai palveluita.

”Vihreän siirtymän investoinnit eivät tapahdu itsestään pohjoisessa, vaan niiden toimeenpanoon tarvitaan paikallisia osaajia ja aktiivista osallistumista”, Isomäki totesi.

Houkuttelemalla ihmisiä, houkuttelemme myös osaajia, jolla alueellista kehitystä luodaan. Rickard Carstedt ja Jaana Sorvali korostivat ihmisnäkökulmaa ja myönteisen väestökehityksen merkitystä.

”Meillä on raaka-aineita, energiaa, puu- ja kaivannaisteollisuutta, mutta väestön väheneminen on suurin haaste. Alueemme on kuitenkin maailman paras paikka asua, ja meidän pitää näyttää se”, Carstedt pohti.  

”Erityisesti haluaisin puhua nuorista ja heidän osallistamisestaan: miten saamme heidät tulemaan tai jäämään alueelle. Jos alueelle ei jää kukaan, miksi ja mitä varten edistämme vihreää siirtymää?”, Jaana Sorvali lisäsi.

Keskustelun moderaattori Tiina Paakkari muistutti, että NSPA-alueiden yhteydessä puhutaan usein rakenteellisista, pysyvistä haitoista, mutta samalla keskusteluun pitäisi nostaa vahvemmin alueen mahdollisuuksia sekä positiivisista asioita, jotka myös tekevät pohjoisesta kodin. Tähän linkittyy myös valmisteilla oleva EU:n Oikeus jäädä kotiseudulle -strategia.