Brysselissä 2.–3. joulukuuta järjestetty Arctic Futures Symposium korosti, että arktisen alueen tulevaisuus edellyttää paikallisyhteisöjen aitoa osallistamista, kulttuurien huomioimista ja kestävää luonnonvarojen hyödyntämistä. Investointien ja politiikan on perustuttava kokonaisvaltaiseen ajatteluun, jossa yhteisöt nähdään aktiivisina ratkaisujen tarjoajina. Tämä tiedote kokoaa symposiumin keskeiset teemat ja keskustelut.
Avajaispuheenvuoroissa Euroopan komission, Grönlannin ulkoministeriön, EU:n arktisen erityislähettilään ja Inuit Circumpolar -neuvoston edustajat korostivat ihmislähtöistä näkökulmaa. Arktisten yhteisöjen ei tule jäädä sivustakatsojiksi, vaan heidän on oltava mukana kehityksen toimijoina ja ratkaisujen tarjoajina. EU:n arktisen strategian päivitys on valmistelussa ja sen odotetaan hyväksyttävän vuoden 2026 loppupuolella. Ensimmäisen päivän keskusteluissa Tanskan puheenjohtajuuskauden painotuksissa korostuivat North-to-North-yhteistyö sekä kehityksen hyötyjen tasapuolinen jakautuminen kaikille alueiden asukkaille.
Vuoteen 2040 ulottuvia investointiskenaarioita käsitellyt paneeli nosti esiin geopoliittiset epävarmuudet, kriittisten mineraalien merkityksen ja infrastruktuurin kehitystarpeet. Suomen arktisten asioiden suurlähettiläs Kalle Kankaanpää korosti Suomen turvallisuusosaamista ja nosti esiin kaksoiskäyttötilat, kuten väestönsuojat. Luulajan kaupunginjohtaja Carina Sammeli painotti infrastruktuurin puutetta ja nuorten poismuuttoa. Paneelissa todettiin, että arktinen alue houkuttelee kehitystä mm. turismiin sekä datakeskusten ja tekoälyteollisuuden sijoittumiseen halvan uusiutuvan energian ympärille. Lisäksi muistutettiin, että valtioiden arktisissa strategioissa on huomioitava alueelliset erityispiirteet ja varmistettava paikallisyhteisöjen poliittinen rooli.
Toisen päivän kulttuuripaneelissa Oulun kulttuurisäätiön toimitusjohtaja Piia Rantala-Korhonen nosti esiin Oulun kulttuuripääkaupunkivuoden ja totesi kulttuurin olevan investointi resilientteihin yhteiskuntiin ja alueiden houkuttelevuuteen, vaikkakin sen vaikutuksia on välillä vaikea osoittaa taloudellisissa mittareissa. NSPA‑verkoston puheenjohtaja Jonas Andersson nosti esiin myös laajemman aluepoliittisen huolen liiallisesta keskittämispolitiikasta, jossa päätöksenteko, investoinnit ja palvelut keskittyvät harvoihin kasvukeskuksiin ja uhkaavat alueellista tasapainoa.
Bodøn kulttuuripääkaupunkivuoden esimerkit ja Nord‑yliopiston Monitor2024‑tutkimus osoittivat, että nuoret arvostavat kulttuurissa erityisesti luontoa, urheilua ja uusia elämyksiä perinteisten muotojen sijaan. Panelisti Anatoli Bourmistrov korosti, että nuorten näkökulma on välttämätön, jotta he jäävät alueelle. Seuraava askel on kehittää visualisointityökalu, joka tekee kulttuurin hyödyt konkreettisiksi poliittisille päättäjille.
Uusiutuvan energian rajat ylittävässä paneelissa todettiin, että energiamurros etenee eri tahtiin: Norjassa investoinnit pysähtyivät, Ruotsissa ydinvoima nousi keskusteluissa uusiutuvan edelle. Oulun yliopiston tutkija Antonio Calò muistutti, että Suomessa teknologia ja poliittinen tahtotila ovat olemassa, mutta haasteet ovat paikallisia ja sosiaalisia. Kansalliset energiasuunnitelmat eivät resonoi paikallisella tasolla, mikä tekee viestinnästä ja yhteisöjen osallistamisesta ratkaisevaa.
Resurssipaneelissa korostettiin, että arktisen alueen tärkein resurssi ovat sen ihmiset. Kanadalainen aktivisti Justin Hazlett totesi resurssien hankinnassa näkyvän uuden kolonisaatioaallon, mikä tekee ennakoivasta osallistamisesta välttämätöntä. Hänen mukaansa yhteisöjen mukaanotto tapahtuu usein vasta suunnitelmien valmistuttua. Jonas Andersson korosti paikkatietoperustaisen tutkimuksen, pitkäjänteisen politiikan ja luottamuksen rakentamisen tarvetta. Osallistamisen ei tulisi rajoittua konsultaation tasolle, vaan perustua kumppanuuksiin.
Resurssikeskustelut kytkeytyivät OECD:n tuoreeseen kaivannaisraporttiin, jonka mukaan EU tuo yli 80 prosenttia 22 kriittisestä raaka-aineesta. EU:n sisäisen tarjonnan vahvistaminen on välttämätöntä, ja alueelliset viranomaiset ovat keskeisiä kilpailukykyisten ja ympäristöystävällisten hankkeiden toteuttamisessa. Oulu mainitaan EU:n johtavana kaivosalan koulutus- ja innovointikeskuksena. Keski-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin kaivoskunnat osoittavat, miten kaivostoiminta voi tukea väestökehitystä ja paikallista resilienssiä. Raportti nostaa esiin haasteina mm. pitkät lupaprosessit, viestinnän puutteet ja osaajapulan. Näihin voidaan vastata raportin esittämillä 15 suosituksella, jotka on koottu viiden teeman alle.
Viimeisessä paneelissa käsiteltiin arktisen alueen monitorointia. Menneisyyden tarkastelu ja historiallisen datan, kuten esimerkissä järvien ekosysteemimuutosten pitkäaikainen tutkimus, nähtiin keskeiseksi nykytilan ymmärtämisessä ja tulevan ennakoimisessa. Pitkäaikaisen seurannan välttämättömyyttä kuvattiin vertauskuvalla lääkärikäynnistä: taustalla vaikuttaneet tekijät on tunnistettava, jotta voidaan arvioida nykytila ja tulevat riskit. Paneelissa korostettiin myös alkuperäiskansojen paikallisen ympäristötiedon systemaattista keräämistä tutkimustiedon rinnalle.
Symposium järjestettiin nyt kuudettatoista kertaa, ja se kokosi yhteen noin 180 asiantuntijaa, päättäjää, alkuperäiskansojen edustajaa sekä muita sidosryhmiä keskustelemaan arktisen alueen tulevaisuudesta ja kestävän kehityksen edistämisestä. Ohjelma käsitteli laajasti taloutta, kulttuuria, energiaa ja kriittisiä luonnonvaroja sekä paikallisyhteisöjen keskeistä roolia kehityksessä. Tapahtuman järjestämisessä oli mukana myös Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimisto. Symposiumin tallenne on katsottavissa International Polar Foundationin YouTube-profiilin Live-osiosta (linkki alla).
Lisätietoja: