EU Agri-Food Days 2025 Brysselissä tarjosi kolmen päivän konferenssillaan kokonaiskuvan siitä, miten EU pyrkii maatalouspolitiikassaan vastaamaan ristipaineisiin ruokaturvan, ilmastonmuutoksen, markkinoiden ja globaalin kilpailukyvyn teemoissa. Keskustelut osoittivat, että maatalouspolitiikka on murroksessa, jossa tarvitaan sekä poliittista johdonmukaisuutta että käytännönläheisiä ratkaisuja viljelijöiden arkeen.
Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen korosti avauspuheessaan tarvetta yksinkertaistaa maatalouspolitiikkaa, vahvistaa nuorten viljelijöiden asemaa ja kehittää uusia kauppasuhteita. Ruokaturva on hänen mukaansa yhä enemmän strateginen kysymys, jossa CAP-rahoituksen tulee turvata nopeasti muuttuva toimintaympäristö. Maatalouskomissaari Christophe Hansen toi paneelikeskustelussa esiin huolen siitä, että rahoitus ei aina päädy tuottajille asti. Hän korosti erityisesti nuorten ja naisviljelijöiden vaikeuksia aloittaa toimintaa ja investoida, mikä heikentää koko sektorin uusiutumiskykyä.
Eurooppalaisten tuottajajärjestöjen kattojärjestö COPA:n puheenjohtaja Massimiliano Giansanti totesi, että elintarvikkeiden hinnat ja tuotantokulut ovat nousseet merkittävästi, mutta tuottajien tulojen kasvu ei ole seurannut perässä. Hänen mukaansa maatalouspolitiikka tarvitsee rohkeita rakenteellisia uudistuksia ja kannustimia, ei pelkästään tukia. Giansanti painotti, että EU:n on siirryttävä kauniista puheista konkreettisiin tekoihin, ja että digitalisaatio sekä uusiutuva energia ovat keskeisiä keinoja tuotantokustannusten hallinnassa. Hän muistutti myös maaseudun monipuolistamisen mahdollisuuksista, kuten maatilamatkailusta, sekä siitä, että viljelijöiden ikärakenne on huolestuttava: vain alle 12 prosenttia viljelijöistä on alle 40-vuotiaita.
Europarlamentaarikko Elsi Katainen mainitsi puheenvuoroissaan rahoituksen kohdentamisen ja maaseudun sosiaalisen ulottuvuuden. Hänen mukaansa maatalouden rahoitusta ei tulisi hajauttaa liikaa, ja esimerkiksi Leader-rahoituksen korvamerkinnän poistuminen voisi heikentää maaseudun elinvoimaa. Katainen painotti myös, että viljelijöiden markkina-asemaa on vahvistettava ja että tuottajien on saatava parempaa tietoa markkinoiden tarpeista. Hän nosti esiin huolen siitä, että viljelijöiden investointihalukkuus heikkenee, jos poliittinen suunta muuttuu liian usein.
EU:n neuvoston puheenjohtajamaana kautensa alkuvuodesta 2026 aloittanut Kypros toi keskusteluun maatalousministeri Maria Panayiotoun johdolla näkemyksen siitä, että ruokaturva ei ole itsestäänselvyys, vaan se perustuu jatkuvaan työhön ja vakaaseen toimintaympäristöön. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääriolosuhteet, kuten veden niukkuus, haastavat monissa maissa tuotannon jatkuvuutta.
”Viljelijöiden investointipäätökset ovat pitkäaikaisia mutta politiikka on lyhytjänteistä”
Paneelikeskusteluista ja yleisökysymyksistä ilmeni, että viljelijöiden investointihalukkuus heikkenee, jos politiikka on epäjohdonmukaista ja lyhytjänteistä. Maataloussektorin tulevaisuuden suurimpina riskeinä nähtiin ristiriita viljelijöiden investointiympäristössä ja lyhytjänteisessä politiikassa.
Nuorten naisviljelijöiden omat puheenvuorot toivat esiin konkreettisia haasteita ja tapoja olla resilientti eri puolilla Eurooppaa. Itävaltalainen Katharina Schobersberger kuvasi, miten sääilmiöiden voimistuminen ja markkinoiden epävarmuus tekevät investoinneista riskialttiita. Hän korosti vakuutusjärjestelmien merkitystä ja totesi, että nuorilla viljelijöillä on suuria vaikeuksia kerätä viljelyyn alkupääomaa.
Bulgarialainen Petya Vasilieva Ivanova kertoi, miten heidän vapaan laiduntamisen karjatilansa on joutunut sopeutumaan kuivuuteen ja lumimyrskyihin. Työvoimapula pakottaa tilan toimimaan pitkälti perhevoimin, ja luonnonmukainen tuotanto on heille tärkeä vastapaino teollistuneelle viljelylle. Puolalainen Hanna Jarosławska kuvasi, miten kuivuus, tulvat ja tuholaisten resistenssi ovat tehneet viljelystä arvaamatonta. Kustannukset nousevat, mutta tulot eivät, mikä pakottaa tilat tekemään säästöjä ja lykkäämään investointeja.
Poliittinen tahtotila ei riitä kestävyysmuutokseen
Ilmastonmuutosta ja kestävyyttä käsittelevissä keskusteluissa korostui, että poliittinen tahto perusteelliseen muutokseen on edelleen riittämätön. Greenpeace EU:n maatalouspolitiikan johtaja Marco Contiero nosti esiin, että ilmastonmuutoksen kustannukset ylittävät monin paikoin maatalouden tuottaman taloudellisen hyödyn. Hänen mukaansa maatalouden ympäristövaikutuksia on tarkasteltava kokonaisuutena, ja mittareita on harmonisoitava, jotta politiikka olisi ennakoitavampaa.
Samalla nähtiin tarve tarkastella uudelleen EU:n kauppasuhteita, kuten Mercosur-neuvotteluja, sekä teollisuuden sääntöjä, jotka vaikuttavat maatalouden kestävään kilpailukykyyn. Markkinoiden on tarjottava tuottajille oikeudenmukaiset korvaukset, jotta maatalouden kannattavuus, ympäristöllinen kestävyys ja alan vetovoima voidaan turvata.
EU:n vuotuinen maatalouden tulevaisuuskatsausraportti
EU:n tuore maatalouden vuosiraportti toi esiin, että markkinoiden volatiliteetista on tullut uusi normaali, ja ruokailutottumukset muuttuvat väestön ikääntymisen myötä. EU säilyy edelleen omavaraisena keskeisissä maataloustuotteissa, ja globaalisti kilpailu kiristyy, kun kehittyvät maat vähentävät tuontiriippuvuuttaan.
Energian ja lannoitteiden hinnat sekä niiden saatavuus muodostavat merkittäviä haasteita, ja samalla työn tuottavuuden kasvu hidastuu. Raportissa todettiin myös, että maatalouden päästöt jatkavat laskuaan, mutta viljelysmaan määrä vähenee muiden maankäyttömuotojen laajentuessa. EU:n tuotantorakenne painottuu yhä vahvemmin korkean arvon tuotteisiin, kun taas matalan arvon tuotteita tuodaan unionin ulkopuolelta.
Kestävän tuottavuuden ja kumppanuuksien merkitys globaaleissa markkinoissa
Markkinanäkymiä käsittelevissä keskusteluissa korostui, että tuottavuuden vahvistaminen on välttämätöntä EU:n maatalouden kilpailukyvylle. Tämä edellyttää yhteistyötä koko elintarvikeketjussa, innovointia tukevaa sääntelyä sekä toimivaa digitaalista infrastruktuuria ja osaamisen kehittämistä. Kestävä tuottavuus nähtiin kokonaisuutena, jossa ympäristön, talouden ja sosiaalisen kestävyyden vaatimukset kytkeytyvät toisiinsa. Samalla viljelijöiden ikääntyminen, tuotantopanosten hinnat ja kuluttajien muuttuvat odotukset lisäävät paineita, ja tuotteiden hintojen nousu vaikuttaa suoraan kulutukseen.
Keskusteluissa todettiin myös, että EU:n asema globaaleilla ruokamarkkinoilla muuttuu kehittyvien maiden vahvistaessa omaa tuotantoaan. Tämä lisää tarvetta monipuolistaa tuotantoa ja vahvistaa kansainvälisiä kumppanuuksia, mutta samalla korostui vaatimus siitä, että uusissa kauppasuhteissa, kuten Mercosur-neuvotteluissa, on varmistettava yhteiset tuotantostandardit. Ilman tasavertaisia sääntöjä kilpailu ei yleisökeskustelujen mukaan ole reilua eurooppalaisille tuottajille. Tätä viestiä vahvistivat myös Brysselissä konferenssin aikaan järjestetyt laajat mielenosoitukset, joihin osallistui yli 10 000 viljelijää kaikista EU-maista. Suomesta mielenosoitukseen osallistui mm. Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK.
Ilmastolliset ääri-ilmiöt, tuholaisten lisääntyminen, hallinnollinen taakka ja geopoliittiset kriisit haastavat ruokaturvaa ja toimitusketjuja, ja näiden kokonaisuuksien keskellä tuottajat tarvitsevat ennakoitavamman toimintaympäristön, pitkäaikaisia sopimuksia ja ratkaisuja, jotka tukevat sekä kilpailukykyä että kestävyyttä.
Lisätietoja: