Pohjoiset harvaan asutut alueet (NSPA) painottaa vahvan ja uudistetun koheesiopolitiikan merkitystä, joka pysyy uskollisena perusperiaatteilleen ja varmistaa, että EU:n rahoitus näkyy aidosti paikallisella tasolla. Koheesiopolitiikka on enemmän kuin investointiväline. Se on kulmakivi kestävien ja elinvoimaisten yhteisöjen rakentamisessa. NSPA:n 14 aluetta Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa muodostavat EU:n itäisen ja pohjoisen rajan Euroopan arktisella alueella. Alueiden merkitys liittyy sekä vihreään teolliseen siirtymään ja kriittisiin raaka-aineisiin että turvallisuuteen. Koheesiopolitiikka mahdollistaa sen, että ihmiset voivat asua, työskennellä ja innovoida pohjoisessa, vahvistaen paikallisia yhteisöjä ja EU:n geopoliittista vakautta.
NSPA:n näkemykset:
- Kuten Suomen ja Ruotsin hallitukset, myös NSPA painottaa korvamerkittyjen varojen palauttamista liittymissopimuksen (1994, pöytäkirja nro 6, artikla 2) mukaisesti, inflaatiolla korjattuna. Korvamerkitty rahoitus perustuu alueiden erityisolosuhteisiin: harva asutus, pitkät etäisyydet ja vaativat ilmasto-olosuhteet.
- Yksi kansallinen suunnitelma rajoittaisi alueellista päätäntävaltaa ja siirtäisi rahoitusta lyhytkatseisiin kansallisiin tavoitteisiin, vaarantaen pitkäjänteisen aluekehityksen ja strategiset investoinnit.
- Heikommin kehittyneitä alueita ei saa jättää jälkeen ja vahvempien alueiden varjoon. Tämä olisi ristiriidassa koheesiopolitiikan perussopimustavoitteiden kanssa ja heikentäisi sisämarkkinoiden toimivuutta.
- Suunnitelmiin tulee sisällyttää alueelliset osiot, ja alueellisen, kansallisen sekä EU-tason kolmitasoinen kumppanuus on säilytettävä.
- Rahoituksen hallinnointia on yksinkertaistettava, jotta harvaan asutuilla alueilla toimivat pienet ja epäedullisemmassa asemassa olevat toimijat sekä innovatiiviset hankkeet voivat osallistua.
- Koheesiopolitiikan tulee tukea pitkäjänteistä kapasiteetin rakentamista ja innovaatioekosysteemejä. Ehdotettu 10 kuukauden aikaraja määrärahojen peruuntumiselle on liian lyhyt.
- Tavoitteiden valinnassa on oltava joustoa ja ne tulee priorisoida alueellisen tarpeen mukaan sekä EU:n lisäarvon mukaisesti. Alueiden Älykkään erikoistumisen strategiat (S3) tukevat tätä ja vahvistavat kilpailukykyä.
- Territoriaalisia työkaluja (CLLD, ITI, LEADER) on hyödynnettävä laajemmin, eikä LEADER saa rajoittua maaseudulla vain maatalouteen.
- Reformit tulee suunnitella investointien rinnalle paikalliset olosuhteet huomioiden. OECD:n vuoden 2025 NSPA-raportti ja S3-strategiat tarjoavat tälle perustan.
- Nykyinen koheesiopolitiikka on ollut ratkaiseva NSPA-alueiden kehitykselle, eikä RRF (Recovery and Resilience Facility) luonteinen politiikka sovellu sen tilalle.
- Demokratian ja legitimiteetin varmistamiseksi alue- ja paikallistasojen on oltava keskeisiä toimijoita, ei pelkkiä toimeenpanijoita.
Itä- ja Pohjois-Suomen EU-toimiston johtaja Kari Aalto toteaa:
”Pohjoisten harvaanasuttujen alueiden erityisrahoitus on ollut olennaisen tärkeää NSPA alueen elinvoimaisuuden kannalta. Itä- ja Pohjois-Suomessa on sen avulla saatu kurottua Suomen alueiden kehityseroja pienemmäksi. Alueellisten kehityserojen taustasyynä on monia pysyviä haittoja kuten vähenevä ja ikääntyvä väestö, kylmä ilmanala ja huomattavan pitkät etäisyydet paitsi palveluiden, niin myös talouden näkökulmasta. Näiden vaikutusta alueemme kehitykseen ei voida jättää huomiotta. Itä- ja Pohjois-Suomen osalta tulee huomioida myös EU:n pisin raja Venäjän kanssa. Nykyisen geopoliittisen jännitteisen tilan johdosta se tuo omat vakavat haasteensa alueemme kehittämiselle ja turvallisuudelle. Suomen liittymissopimukseen perustuva, vakavista ja pysyvistä haitoista kärsivien pohjoisten harvaanasuttujen alueiden NSPA-eritysrahoitus tulee turvata myös tulevissa EU:n rahoituskehyksissä.”
Viimeisin käänne MFF-politiikassa
Komissio esitti marraskuussa 2025 muutoksia omaan 1,8 biljoonan euron rahoituskehysluonnokseensa vastauksena parlamentin ja alueiden komitean kritiikkiin. Parlamentti ja CoR painottivat, että koheesio- ja maatalouspolitiikka ovat EU:n ydininvestointeja, joita ei tule siirtää kansallisen hallinnon varaan. Komissio reagoi ehdottamalla lisätakuita, joilla varmistetaan rahoituksen suuntaaminen maaseudun kehittämisen tavoitteisiin. Kohdentamisehdotuksessa jäsenvaltiot velvoitettaisiin käyttämään 10 % kansallisten suunnitelmien kokonaisbudjetista maatalouteen. Tämä tulisi lisäksi heinäkuussa ehdotettuun 300 miljardin euron suoraan rahoitukseen viljelijöille. Jatkamme aktiivista seurantaa erityisesti NSPA‑verkoston kautta, varmistaaksemme että alueelliset näkökulmat tulevat huomioiduiksi ehdotusten valmistelussa.
Lisätietoja: